Howard Gardner kävi Espoossa puhumassa 26.5.2010 Cicero oppimisverkoston järjestämässä englanninkielisessä tilaisuudessa Aalto-yliopistolla. Tunnin luennon otsikkona hänellä oli Five minds for the future. Sen voisi suomentaa muotoon Viisi tulevaisuuden ajattelutaitoa.

Luento oli otsikoitu Gardnerin uusimman 2007 ilmestyneen kirjan (Five minds for the future) mukaan. Tässä artikkelissa käyn läpi nämä Gardnerin luennollaan esittelemät viisi ajattelutaitoa (mieltä) sekä niihin liittyvät keskeiset ajatukset muutamilla omilla esimerkeilläni höystettynä. Gardnerin työhön tutustuin ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, jolloin hänen moniälykkyysteoria tuntui vapauttavammalta, ihmistä arvostavammalta ja viisammaalta kuin valtavirrassa kulkenut hieman yksipuolinen älykkyys- ja lahjakkuusajattelu.

Esittely luennoitsijasta lienee paikallaan, ennen varsinaista aihetta. Howard Gardner on Harvardin yliopiston professori, joka on erikoistunut kognitiotieteeseen ja oppimiseen. Hänet tunnetaan maailmalla parhaiten edellä mainitusta moniälykkyysteoriastaan. Moniälykkyysteoria laajentaa inhimillisen älykkyyden käsitettä kattamaan suuremman joukon osaamisia ja lahjakkuutta kuin perinteinen älykkyystesti, joka mittaa vain älykkyysosamäärää(ÄO). Älykkyydestä ja muista aiheista Gardner on kirjoittanut 25 kirjaa, joita on käännetty 28 kielelle. Hänet on palkittu 26 kertaa eri puolilla maailmaa sijaitsevien yliopistojen toimesta  tunnustuksena hänen uraauurtavasta työstään. Urallaan Gardner on ehtinyt monenlaista ja eräänä mainitsemisen arvoisena asiana on 90-luvun puolivälistä asti käynnissä ollut yhteistyö, jossa Gardner on toiminut FLOW-tutkimuksesta tunnetun Mihaly Csikszentmihalyin sekä William Damonin kanssa HyväTyö projektin (GoodWork Project) parissa.

Viisi tulevaisuuden ajattelutaitoa

1) Harjoitteleva mieli (The Disciplined Mind)

Harjoitteleva mieli kehittyy kohti erinomaisuutta jossakin valitussa osaamisessa. Ilman harjoittelevaa mieltä yksilö ei pääse arvostettuun asemaan omalla erikoisalallaan. Ala voi yhtä hyvin tulla niin työn kuin harrastuksen piiristä ja nykypäivänä valinnnanmahdollisuuksia tämän suhteen on lähes rajattomasti. Harjoittelevan mielen suhteen Gardner esitti 10-vuoden säännön, joka muistuttaa siitä, että erinomaisen taitavuuden kehittäminen alalla kuin alalla kestää vähintään 10 vuotta. Osaamisen kehittymisen ja työnteon suhteen Gardnerilla oli provosoiva ajatus, jonka mukaan ihminen, joka ei ole kehittänyt osaamistaan mestarin tasolle päätyy työskentelemään sellaisen palvelukseen, jonka osaaminen on mestarin tasoa. Olennaisena osana harjoittelevaan mieleen – jota voisi kutsua myös oppivaksi tai kurinalaiseksi mieleksi – kuuluu erilaisten ajattelutaitojen oppiminen. Ajattelutaidoista puhuminen on aivan keskeinen näkökulma nykypäivänä, koska edelleenkin oppiminen mielletään helposti eri aihepiireihin liittyvien uusien faktojen ja tiedon omaksumiseksi. Tällainen uutta asiaa imevänä ’infopesusienenä’ toimiminen liittyy vanhakantaiseen ’kaadetaan tietoa’ ihmisten päähän tapaan opettaa ja oppia. Nykyisenä internetin ja hakukoneiden aikana on faktojen muistamisella paljon vähemmän merkitystä ja paljon olennaisempaa on oppia ajattelutaitoja. Ajattelutaidoissa on kyse siitä, että ihminen oppii ’näkemään’ omat ajatteluprosessit ja pystyy tekemään tietoisia valintoja millaisia ajattelustrategioita hän missäkin tilanteessa käyttää. Ilman tietoista valintaa ihmisen ajattelu ja toiminta etenee helposti autopilotilla ja tällöin tulokset eivät ole aina parhaasta tai rakentavimmasta päästä. Ääriesimerkkinä tästä on sodat, joissa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ajattelun erimielisyyksistä ei päästä ajattelemalla yhteisymmärrykseen, vaan keinoksi valitaan ’väärän’ mielipiteen hävittäminen tappamalla – ei kovin edistynyttä ajattelua.

2) Yhdistelevä mieli (The Synthesizing Mind)

Nykypäivänä maailmassa on yksilön näkökulmasta loppumaton meri informaatiota. Suuri osa tästä informaatiosta on monin tavoin kyseenalaista tai suoranaisesti harhaanjohtavaa. Haaste on löytää ajattelutaitoja, joilla tästä loputtomasta infotulvasta saa tolkkua ja löytää olennaiset näkökulmat sekä tärkeät ajatukset. Tähän haasteeseen vastaa yhdistelevä mieli, joka rakentaa erilaisia karttoja ja systeemejä kuvaamaan tietoa. Tiedosta tietäminen eli metatiedon rakentaminen ja tietämyksen organisoiminen erilaisten luokitusten ja metaforien avulla kuuluu yhdistelevän mielen osaamiseen. Yhdistelevän mielen pyrkimys on hahmottaa selkeiden yksinkertaistusten avulla äärettömän monimutkaiselta vaikuttavaa kokonaisuutta ja löytää siihen hyödyllisiä näkökulmia. Koska nykypäivä on räjähdyksenomaisesti lisääntyvän informaation aikaa, voi hyvin oikeutetusti sanoa, että yhdistelevä mieli on yksi tärkeimmistä osaamisista 2000-luvulla.

3) Luova mieli (The Creating Mind)

Luova mieli on vapaa liikkumaan ja luomaan uudenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Luova mieli hyödyntää kahta edellistä ajattelutaitoa, mutta ei ole erityisesti oleriippuvainen niistä. Yksinkertainen tapa kuvata luovaa mieltä on ’laatikon ulkopuolella ajattelu’ (thinking outside the box). Tämä vaatii rohkeutta, sillä tiettyjen rajojen sisäpuolella toimiminen ja ajatteleminen luo turvallisuutta. Turvallisuus on ihmisen perustarve ja se usein vetää yksilöt ja erityisesti joukot takaisin turvallisten ajattelun ja toiminnan rajojen sisälle. Uudistavuuteen ja rajojen rikkomiseen liittyy osittainen ristiriita harjoittelevan mielen kanssa. Harjoittelevan mielen kehittymisessä yksi osa on kurinalaisuus ja tiettyjen sääntöjen noudattaminen. Monissa tilanteissa luova mieli toimii näitä kurinalaisia sääntörakenteita vastaan. Koulut ja oppiminen ovat perinteisesti rakentuneet tietynlaisten sääntöjen, rakenteiden ja kurinalaisuuden dogmalle. Uudistuvassa koulussa ja opetuksessa tulee olla enemmän tilaa luovalle ajattelulle ja toiminnalle. Yksi lempiesimerkeistäni luovasta mielestä on Albert Einstein, joka teini-iässään oli törmäyskurssilla auktoriteettien kanssa ja ei voinut sietää koulun tiukkaa kuria ja joustamattomia opetusmetodeja. Juuri tällainen pyrkimys ajattelun ja toiminnan vapauteen on ominaista luovalle mielelle. Luova mieli pyrkii ajattelun vapaaseen liikkeeseen ja sille ei useinkaan autoritäärisissä järjestelmissä ole tilaa. Tietty kapinallisuus siis liittyy luovaan mieleen. Kapinallisuuden vastapainona voidaan huomata luovaan mieleen liittyvän kyky nähdä se, mitä on jo olemassa nykyisen tietämyksen valossa eli ’laatikon sisällä’ (thinking inside the box). Tästä laatikon sisällä ajattelusta luova mieli kykenee tekemään toimivan synteesin käyttämällä yhdistelevää mieltä ja sen jälkeen viemään ajattelun laatikon ulkopuolelle. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toimii edelleen Einstein, joka ymmärsi hyvin siihen mennessä muotoillut fysiikan lait ja sen jälkeen vei fysiikan ajattelua radikaalilla tavalla eteenpäin. Luova mieli on utelias ja halukas oppimaan uutta. Luova mieli on kysyvä mieli. Erityisen hyvä luova mieli on kysymään uusia mielenkiintoisia kysymyksiä.

Kolmen ensimmäisen ajattelutaidon ominaisuuksia ja niiden tuomia laatuja Gardner kuvasi käyttämällä termejä:

  • Syvyys – (Depth)
  • Laajuus –  (Breadth)
  • Venyminen/Joustavuus/Uudistuminen – (Stretch)

Syvyys liittyy harjoittelevan mielen kykyyn luoda aina vain erikoistuneempaa osaamista ja syventyvää tietämystä yhdestä aihepiiristä. Laajuus kuvaa yhdistelevän mielen kykyä hallita laajoja kokonaisuuksia ja löytää niistä olennaiset näkökulmat. Venyminen kuvaa puolestaan luovan mielen kykyä uudistaa ajattelua ja toimintaa ’sinne minne kukaan ei ole aikaisemmin mennyt’.

4) Kunnioittava mieli (The Respectful Mind)

Kunnioittava mielen lähtökohtana on elämän ja ihmisten erilaisuuden hyväksyminen pysyvänä faktana. Kunnioittava mieli suhtautuu erilaisuuteen ymmärtävästi ja pyrkii tulemaan toimeen sen kanssa. Sanat herättävät ihmisissä erilaisia mielleyhtymiä ja tässä suhteessa kunnioitus ei ole poikkeus. Jotta käsitys kunnioittavasta mielestä hieman laajenee on keskusteluun hyvä tuoda muutama näkökulma kunnioitukseen liittyen. Ensimmäinen näkökulma liittyy mielleyhtymään, jossa kunnioitukseen sekoittuu pelko: ’pelonsekainen kunnioitus’. Tästä ei todellakaan ole kyse Gardnerin tarkoittamassa kunnioituksessa, vaan hän ennemminkin pyrkii kuvaamaan aidosti arvostavaa tapaa suhtautua erilaisuuteen. Toinen näkökulma, joka täydentää kunnioituksen käsitettä onkin arvostus.  Arvostuksella alleviivataan asenteellista eroa suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen välillä. Suvaitsevaisuus kertoo asenteesta, jossa erilaisuus on sallittua, mutta sitä ei välttämättä nähdä hyvänä asiana. Arvostus henkii enemmän lähtökohtaisesta asenteesta, joka pitää erilaisuutta hyvänä ja rikastuttavana tekijänä. Arvostukseen liittyy myös aito halu ymmärtää toista ihmistä, kun suvaitsevaisuudesta taas tämä halu ymmärtää usein puuttuu. Gardner esitti kolme perusasennetta erilaisuuteen:

  • Tappaminen/tuhoaminen
  • Välinpitämättämyys/huomiotta jättäminen
  • Halu tulla toimeen ja hyödyntäminen

Näistä kolmesta hän tietenkin puhui viimeisimmän vaihtoehdon puolesta.

5) Eettinen mieli (The Ethical Mind)

Eettisen mielen kehittyminen vaatii kykyä korkeamman tason abstraktioiden hallintaan, kuin kunnioittava mieli. Eettinen mieli kehittyy, kun ihminen miettii itseään eri rooleissa ja täyttämässä näihin rooleihin liittyviä odotuksia ja vaatimuksia. Millainen on hyvä työntekijä? Millainen on hyvä työnantaja? Millainen on hyvä vanhempi? Millainen on hyvä puoliso? jne. Eettisen mielen kehittymiseen liittyy henkilökohtainen tunne tarkoituksesta ja missiosta elämässä. Eettinen mieli haastaa meitä aktiivisesti pohtimaan omaa toimintaamme, koska ihminen usein lähtökohtaisesti  toimii autopilotilla ja ajaa silloin omaa etuaan vahvimmin. Eettisessä valinnassa on pohdittu laajasti eri näkökulmia ja tekojen vaikutuksia muiden ihmisten, ympäristön ja kestävän kehityksen näkökulmista. Todelliseksi eettisyyden testiksi Gardner antoi kysymyksen: Teetkö eettisesti oikean valinnan silloinkin, kun se ei ole välittömästi oman etusi mukaista tai on jopa sitä vastaan?